Lasten ja nuorten harjoittelu

Vuonna 1996 tehtiin 28 tutkimusta kattanut analyysi, jolla pyrittiin selvittämään, lisääntyykö lasten ja nuorten voima voimaharjoittelun avulla. Useimmat tutkimukset osoittivat, että voimaharjoittelusta johtuva voiman lisääntyminen vaihteli 14–30 prosentin välillä. Tutkimukset osoittivat myös, että lasten ja nuorten harjoittelukyky on verrattavissa aikuisten kykyyn.

Tutkimukset viittaavat siihen, että lasten lihasvoiman lisääntyminen johtuu hermoston ja lihasten välisen koordinaation parantumisesta eli neuromuskulaarisesta sopeutumisesta. Näin ollen voimanlisäykset eivät johdu lihaskudoksen kasvusta.

Lasten lihaskuntoharjoittelua koskevan Lars Petersonin ja Bengt O Erikssonin vuonna 1986 kirjoittaman artikkelin lainaus selittää asian selvästi: "Tekniikan oppimisesta puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, että liikkeen suorittamiseen on oltava riittävä lihaksen voima." Toisin sanoen riittävä voima on edellytys sille, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus oppia liikkeen oikea tekniikka. Lisääntyneen voiman lisäksi lihaskuntoharjoittelu tuo mukanaan monia muita positiivisia terveysvaikutuksia. On hyvin tiedossa, että fyysinen aktiivisuus varhaisvuosina on ratkaisevaa vahvan luuston rakentamisessa. Voimaharjoittelulla on myös vammoja ehkäisevä vaikutus, sekä monia positiivisia vaikutuksia lapsiin, joilla on erilaisia sairauksia.

Yleisesti ottaen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lasten ei tarvitse käyttää raskaita painoja saavuttaakseen lihaskasvua. Kohtuullisella kuormalla ja suuremmalla toistomäärällä vaikuttaa olevan tehokkain vaikutus.

Kahdella voimaharjoittelulla viikossa on mahdollista saavuttaa erinomaisia tuloksia.

Lasten ja nuorten ei ole vaarallista osallistua lihaskuntoharjoitteluun. Rian ym. (1987) suorittivat tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää lihaskuntoharjoittelun mahdollisia haittoja lapsille. Tutkimuksessa tarkasteltiin vammoja tuki- ja liikuntaelimistössä, vaikutuksia sydän- ja verenkiertojärjestelmään, kasvua, liikkuvuutta sekä motoristista toimintaa. Tulokset olivat selkeitä: Lihaskuntoharjoittelu ei aiheuta haitallisia vaikutuksia tarkastelluilla parametreilla, ja loukkaantumisriski lihaskuntoharjoittelussa on minimaalinen. Lihaskuntoharjoittelu on turvallinen liikuntamuoto, jolla on vähäinen loukkaantumisriski ja lukuisia positiivisia vaikutuksia.