Liikkumattomuus on lähes yhtä vaarallista kuin tupakointi

Kuvittele, jos suurin osa 15-vuotiaista alkaisi polttaa tupakkaa. Mitä luulet, ryhtyisivätkö viranomaiset joihinkin toimiin? Aivan varmasti. Historiallisesti katsottuna tupakoinnin lopettamiseksi on tehty paljon työtä. Liikkumattomuuden vaaroista on lukuisia tutkimuksia. Maailman terveysjärjestö WHO on todennut, että liikkumattomuus on vuosisatamme suurin maailmanlaajuinen terveysongelma. Miksi ei vielä ole tehty enempää lasten ja nuorten aktiivisuuden lisäämiseksi?

Jos lapset saisivat itse päättää, he mieluummin leikkisivät ja liikkuisivat. Mutta koulunkäynnin alkaessa yksi opettajien eniten aikaa vievistä tehtävistä on opettaa lapset istumaan paikoillaan. Vuonna 2011 tehdyn norjalaistutkimuksen* 90 % kuusivuotiaista liikkui annettujen suositusten mukaisesti eli tunnin päivässä. Yhdeksänvuotiaana osuus on laskenut 75 prosenttiin. Tämän jälkeen suositusten mukaisesti liikkuvien määrä vähenee dramaattisesti vuosi vuodelta, Hjelle sanoo.

- Nykyään alle puolet 15-vuotiaista liikkuu tunnin päivässä. Sen sijaan he istuvat paikoillaan 70 % päivästä! Tämä siis tarkoittaa, että 15-vuotias liikkuu vähemmän kuin 70-vuotias. Suorat vahingolliset vaikutukset on helppo nähdä niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. On vaikea ymmärtää, miksi nämäkään tiedot eivät saa viranomaisia tekemään mitään lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi!

Useimmat ihmiset tietävät fyysisen aktiivisuuden olevan tärkeää elintasosairauksien ehkäisyssä. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että aivot ovat elin, johon liikunta vaikuttaa eniten. Fyysisestä aktiivisuudesta on hyötyä kaikille aivotoiminnoille, ja tutkimukset osoittavat selvän yhteyden liikunnan ja koulumenestyksen välillä.

- Lapset, jotka liikkuvat eniten ja jotka ovat fyysisesti aktiivisia vähintään tunnin joka päivä, menestyvät koulussa paremmin kuin lapset, jotka liikkuvat vähän. Lisäksi heidän keskittymiskykynsä, stressinsietokykynsä ja muistinsa ovat parempia.

Lapset oppivat leikin kautta, ja tutkimusten mukaan motorisella kehityksellä on tärkeä vaikutus lapsen omakuvan muodostumiselle. Tämä tieto on suhteellisen uutta, ja vaikka se onkin jo hyvin raportoitua, sillä ei vielä ole ollut mitään vaikutusta poliitikkoihin, Hjelle toteaa.

- Lastemme koulupäivä on edelleen huonosti järjestetty. Lapset istuvat paikallaan aivan liian pitkiä aikoja, vaikka tiedämme sen olevan vahingollista sekä keholle että mielelle.

Viime vuosien aikana kouluissa on kuitenkin otettu askeleita fyysisempään aktiivisuuteen siten, että peruskoululaisten liikunnan määrää on lisätty koulussa yhdellä tunnilla. Hjelle uskoo kuitenkin, että liikuntaa voitaisiin ottaa enemmän mukaan myös muihin oppiaineisiin, esimerkiksi järjestämällä matematiikan tehtäviä ulkona.

- Pelko siitä, että liikunta veisi aikaa muilta oppiaineilta, on perusteetonta. Tutkimustulokset osoittavat selvästi, että voimme parantaa koulumenestystä muissa aineissa saamalla lapset liikkumaan enemmän. Ja mehän tiedämme, että lapset haluavat liikkua!

Fyysisestä aktiivisuudesta ja masennuksesta on tehty lukuisia tutkimuksia vuodesta 1905 lähtien. Tutkimustuloksien perusteella johtopäätös on selvä: fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus sekä masennuksen ennaltaehkäisemisessä että masennuksen hoidossa. Itse asiassa voimme mennä jopa niin pitkälle ja sanoa, että fyysinen aktiivisuus on todennäköisesti tärkein yksittäinen keino masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa.

- Tietämys liikunnan vaikutuksista masennukseen on nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Noin 20 % naisista ja 10 % miehistä kokevat hoitoa vaativan masennuksen elämänsä aikana, ja määrät ovat kasvussa. Masennus on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä sairauksista ja suurimpia syitä sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen.

Tuoreen selvityksen mukaan mielenterveyteen liittyvien sairauksien määrä on lisääntynyt 15–20-vuotiailla tytöillä 40 % viiden vuoden aikana. Yleisimpiä mielenterveyden ongelmia tytöillä ovat masennus, ahdistuneisuus, adaptaatio-oireyhtymät ja syömishäiriöt.

- Kun tiedämme, että masentumisriskiä voidaan vähentää 50 prosenttia niinkin vähäisellä liikunnalla kuin kävelylenkki viikossa, on uskomatonta, ettei fyysisen aktiivisuuden määrää kouluissa lisätä. Liikunta on parhaiten dokumentoitu masennuksen ehkäisykeino; se säästää lapsia ja nuoria kärsimykseltä ja antaa yhteiskunnalle valtavia säästöjä.

Lähteet:

Ole Petter Hjelle, “Sterk hjerne med aktiv kropp»

Norjan kansanterveysinstituutti