Ina parantui masennuksesta treenaamisen avulla - ELIXIA
Elixia.fi -sivustolle
EI LIITTYMISMAKSUA JA 1KK KAUPAN PÄÄLLE!*

Ina parantui masennuksesta treenaamisen avulla

Pitkäaikainen negatiivinen stressi sairastutti Inan masennukseen. Treenaamisesta tuli hänelle pelastus ja toi takaisin elämän suolan.

ELIXIA
ELIXIA
02. tammikuuta 2020

Ajatukset piti saada pois kivusta

Suurin osa meistä tuntee joskus aikaansaamattomuutta, mutta masennuksesta kärsiville paluu aktiiviseen elämään ei ole helppo. Pelko, häpeä ja sosiaalinen ahdistus voivat tehdä melkein mahdottomaksi päästä edes ulos kotoa päivän aikana.

Mutta tarve taistella pois negatiivisista ajatuksista, sisäisestä kivusta ja epätoivosta voi myös olla vahva motivaatio liikuntaan ja tästä tuli Inan tie ulos masennuksesta.

- Kuinka löysit tilanteessasi voimaa ja motivaatiota kävellä sisään liikuntakeskukseen?

- Minuun sattui niin paljon sisältäpäin, että asialle oli pakko tehdä jotakin. Koska en onnistunut ratkaisemaan ongelmia, tarvitsin jotain viemään ajatukseni pois tästä jatkuvasta epätoivosta. Tai ainakin jotain, joka saisi minut tuntemaan jotain myös muualla kuin sisälläni. Voi kuulostaa hulluimmalta syyltä liittyä liikuntakeskuksen jäseneksi, mutta minua se auttoi!

Inalla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö jokaisen masennuksesta kärsivän tai sairastuneen kannattaisi astua ulos kodistaan ja lähteä liikkeelle. Jo pelkkä aktiivisuus auttaa. Ina huomasi vaikutuksen kohdallaan jo ensimmäisen ryhmäliikuntatunnin jälkeen:

- Ensimmäisen ryhmäliikuntatunnin jälkeen olin niin uupunut, että unohdin täysin turhautua. Oli paljon parempi tuntea väsymystä lihaksissaan kuin epätoivoa ja turhautumista. Lihaskipu vei osan sisäisestä kivustani ja tämä oli vahvin motivaatio jatkaa, vaikka ryhmäliikuntatunti tuntui aluksi lähes ylitsepääsemättömältä.

Personal Trainer sai kasattua itseluottamustani ja antoi uskoa, että minäkin voin tehdä mitä vain haluan.

Aluksi Ina kokeili eri ryhmäliikuntatunteja sattumanvaraisesti, mutta tunsi lopulta olosuhteet itselle epämukaviksi. Muiden ihmisten kanssa ryhmässä treenaaminen tuntui epämukavalta ja haastavalta. Hän ei myöskään nauttinut voimaharjoittelusta suuressa ryhmässä. Oma ylipaino hävetti ja Ina pelkäsi, ettei hän pysyisi edes helpoimmissa harjoituksissa mukana. Ina tapasi Personal Trainerin vähän sattumalta, eikä ollut aluksi ollenkaan vakuuttunut:

-Harjoittelu Personal Trainerin kanssa tuntui luonnottomalta. Ajatus seistä kasvokkain sellaisen henkilön kanssa, joka seuraa jokaista vartalon liikettä treenatessasi tuntui kammottavalta. Tunsin oloni todella epämukavaksi, minulla ei ollut edes mahdollisuutta piiloutua takariviin.

Mutta treenien aloittaminen Personal Trainerin kanssa osoittautui erittäin tärkeäksi alkusysäykseksi Inalle, hänen etsiessään oman elämänsä merkityksellisyyttä uudelleen.

- Miten Personal Traineristä tuli sinulle niin tärkeä tilanteessasi, jossa olit?

- Muutaman viikon jälkeen uskaltauduin epämukavuusalueelleni ja aloitin harjoittelun Personal Trainerini kanssa. Hän näki potentiaalini ja auttoi minua parantamaan itsetuntoani. Hän opetti minua käsittelemään tunteitani ja itselle asettamiani rajoituksia ja sai minut uskomaan itseeni. Tämä kaikki auttoi minua näkemään, että elämä voisi todella tarjota mahdollisuuksia myös minulle ja että elämä tosiaan on elämisen arvoista.

En kuunnellut kehoani

Alku oli vaikeaa, etenkin harjoittelun tasapainon löytäminen. Inan päänsisäinen ääni lähes huusi treenien jälkeen ja sen sanomaa olisi ollut helppo kuunnella ja todeta, että keho kaipasi myös lepoa.

- Treenasin 5-6 kertaa viikossa; PT:n kanssa, ryhmäliikuntatunneilla sekä itsenäisesti, jonka seurauksesta kehoni alkoi oireilla. Tämä johti ikävään ja ei toivottuun harjoittelutaukoon selän sanoessa “stop”.

Yhtäkkiä se tärkein apu vain katosi, ja turhautuminen alkoi. Ina vedettiin takaisin masennuksen syövereihin täydellä vauhdilla.

- Selkäkipu ei tuonut minulle vain sietämätöntä kipua, se oli myös vienyt treenaamisen minulta, mikä oli fyysisesti ja henkisesti kaikista tuskallisinta. Nyt kun treenaaminenkin oli viety, tunsin olevani umpikujassa ilman mahdollisuutta kääntyä. Ikään kuin joku olisi asettanut suodattimen elämääni, jonka avulla kaikki hyvät tunteet suodatettiin pois ja jäljelle jäi vain negatiivisia tunteita.

- Kun minun olisi kuulunut olla iloinen, oli vain tyhjä ja tästä tyhjyydestä tuli oja minun ja kaikkien muiden välille, jotka näyttivät olevan huolettomia ja onnellisia elämästään. Siksi vetäydyin. En kyennyt selviytymään siitä, mitä oletin yhteiskunnan odottavan minulta: positiivisuutta, lempeyttä, ahkeruutta ja täyttä itsetuntoa.

Oli otettava tauko nähdäkseen suurimmat kompastus kivet

Useiden viikkojen pakkolevon jälkeen, ensimmäisestä treenistä tuli Inalle vahva kokemus.

- Vaikka pistäydyin vain käymään keskustellakseni Personal Trainerini kanssa, ympäristö herätti minussa uskomattoman hyviä fiiliksiä. Täällä olivat ne kaikki viime kuukausien positiiviset kokemukseni ja ne palasivat mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Positiiviset tunteet olivat sen hetkisessä elämässäni niin harvinainen kokemus, joten siksi tunsin kaiken niin vahvasti. Tuntui kun olisi tullut kotiin pitkän matkan jälkeen.

Ina alkoi ymmärtää tilannettaan. Hän tajusi treenanneensa liikaa ja huomasi tiedostaneensa kaikki signaalit, joita keho yritti hänelle kertoa. Hän syytti itseään siitä, ettei ollut reagoinut oireisiin ajoissa.

Inan tavoitteena oli pystyä liikkumaan niin paljon kuin mahdollista, koska se piti häntä henkisesti kasassa. Useimmiten PT:n kanssa treenaavat tarvitsevat jonkun, joka puskee heitä eteenpäin treeneissä, Ina kaipasi päinvastaista. Hänen Personal Trainerinsa hidasti Inan tahtia niinä päivinä, jolloin hän ei itse tajunnut kehonsa tarvitsevan lepoa. Inan täytyi opetella kuuntelemaan kehoaan eikä vain ruokkia henkistä kivunlievitystä kovalla treenillä.

- Paras asia PT:n kanssa treenaamisessa on, että hänellä on hallinta treenaamisestani. Etenkin niinä päivinä, jolloin olin henkisesti erittäin matalalla ja keskittymiseni oli olematonta, hän osasi lukea kehoni signaaleja. PT teki treeniohjelman, jolla varmistettiin, että kehityin fyysisesti ja henkisesti en vahingoittanut kehoani.

Yhdessä Personal Trainerinsa kanssa, Inalle rakennettiin riittävän kunnianhimoinen treenisuunnitelma, joka antoi henkisen tyydytyksen kovasta treenistä, josta Ina oli tullut hyvin riippuvaiseksi. Yhtä tärkeää oli kuitenkin sisällyttää ohjelmaan tarvittavat lepopäivät, jotta keho voisi palautua harjoitusten välillä, eikä loukkaantumisia sattuisi.

- Oli hämmästyttävää huomata, kuinka suuri ero siinä oli, treenasiko päivän aikana vai ei. Treenaamisen avulla sain toivoa ja energiaa selvittää ongelmiani.

Hallinta omasta elämästä

Vähitellen Ina huomasi, kuinka hänen harjoittelumotivaationsa muuttui. Hän ei enää harjoitellut vain siirtääkseen henkistä kipua lihaksiin tai helpottaakseen stressiä. Hän treenasi, jotta pystyi taas hallitsemaan omaa elämäänsä. Tavoitteena oli antaa ongelmien näkyä, jotta ne voitiin ratkaista kontrolloidusti ja mahdollisimman nopeasti. Tällöin ongelmista ei kasvanut liian suuria möykkyjä Inan sisälle ja tuhonneet keskittymistä paranemisen tiellä. Tällä tavalla Ina pääsi lopulta irti passiivisuudestaan ja löysi jälleen aktiivisuutta toimintaansa.

Stanfordin yliopiston professori Sapolsky on erikoistunut stressihormooneihin ja puhuu masennuksesta biologian kannalta ja kuinka masennetut ihmiset kamppailevat stressihormonien ylituotannon kanssa. Masentuneilla on jatkuvia stressihormoneja kehossaan, mikä estää aivon osan, joka auttaa rentoutumaan toimimaan kunnolla. Tämä saattaa selittää, miksi jooga ja meditointiharjoitukset eivät vaikuttaneet Inaan mitenkään:

- Tällaiset rentoutumisharjoitukset vain ärsyttivät minua entisestään. Tuntui kuin yrittäisi istua jooga-asennossa silmät suljettuina muurahaispesässä. Se teki minut todella stressaantuneeksi.

Tämä selittää myös sitä, miksi fyysinen aktiivisuus, jossa syke nousee, toimii niin hyvin Inan kohdalla. Korkea syke erittää stressihormoneja, joka sai Inan rauhalliseksi ja rentoutuneeksi jälkeenpäin. Endorfiineja vapautuu myös kovan fyysisen toiminnan aikana, mikä vaimentaa kipua ja parantaa mielialaa. Jälleen perusteita, miksi liikkuminen kannattaa!

Lue lisää: Ryhmäliikuntatunti, joka nostaa sykettäsi varmasti!

Terve sielu terveessä kehossa

Fyysisen aktiivisuuden vaikutuksesta masennukseen on tehty lukemattomia tutkimuksia, ja jos tarkastellaan kaikkien havaintojen summaa, johtopäätös on selvä: Fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus sekä masennuksen estämiseen että masennuksen hoitoon.

Ole Petter Hjelle on norjalainen aivotutkija. Hän on kirjoittanut kirjan " Strong brain with an active body ", jossa hän kuvaa fyysisen aktiivisuuden vaikutusta aivoihimme:

- Monet potilaat, niin he, jotka ovat alttiita masennuksen kehittymiselle kuin taudista jo kärsineet, kamppailevat huonon omakuvan sekä heikon itsetunnon kanssa. Toisin sanoen heiltä puuttuu itseluottamus ja usko siihen, että he voivat vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Elämäntapojen muuttaminen aktiivisemmaksi vähentää usein negatiivisia ajatuksia ja kohottaa itsetuntoa. Potilaiden tunne siitä, että he ryhtyvät konkreettisiin toimiin ja tekevät jotain aktiivista parempaan suuntaan, on ehkä tärkein fyysisen toiminnan menestystekijä.

- Kuinka paljon sinun tulee treenata saavuttaaksesi positiivisia vaikutuksia?

Ihmiseen on sisäänrakennettu tarve etsiä täydellinen tasapaino parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamisen mahdollisimman vähällä vaivalla. Ja masentuneille, jotka kamppailevat suuresti vain päästäkseen ulos kotiovesta, kysyvät usein ensimmäisenä; "kuinka paljon minun on treenattava, jotta sillä olisi vaikutusta"? Hjelle viittaa kirjassaan Norjan Nord-Trøndelagin terveystutkimuksiin (HUNT-tutkimus), jotka osoittavat, että masennuksen estämiseen tarvitaan paljon vähemmän fyysistä aktiivisuutta kuin sen hoitamiseen. Masennuksen ennaltaehkäisyyn saattaa riittää yksi reipas kävelylenkki viikossa, kun taas sairauden hoitoon on käytettävä vähintään kolme kuormaltaan raskaampaa treeniä. Tutkimuksessa seurattiin 33 000 tervettä norjalaista yhdentoista vuoden ajan ja tulokset olivat yllättäviä:

- Liikkumattomuus on merkittävä masennuksen riskitekijä. Inaktiivisella henkilöllä oli 44% suurempi riski sairastua masennukseen yhdentoista vuoden aikana verrattuna fyysisesti aktiiviseen.

Uusi elämä

Vuoden kuluttua ensimmäisestä treenistään Ina totesi, että treenaaminen oli juurtunut rutiiniksi. Hän osasi nyt kuunnella paremmin sekä kehoaan että mieltään ja hän myös näki, miten treenaaminen oli auttanut häntä taistelussa masennusta vastaan. Liikunta oli vienyt painon hänen hartioiltaan, ei pelkästään henkisesti vaan myös fyysisesti. Liikunnan määrän kasvaessa Ina onnistui samalla pudottamaan painoaan lähes 20 kg, joka vaikutti positiivisesti hänen itseluottamukseensa ja peilistä katsoi itsevarmempi Ina. Myös lähipiiri huomasi positiivisen muutoksen.

Toki raskaita päiviä tuli vastaan, mutta treenaaminen helpotti niitä ja toi mukanaan enemmän hyviä päiviä, jotka antoivat tasapainoa elämään. Inan paras neuvo kaikille, jotka kamppailevat masennuksen kanssa, on säännöllinen harjoittelu. Aloita treenaaminen ja tee siitä tapa. Ole kärsivällinen, niin harjoittelu tuntuu kerta kerralta mukavammalta.

- Ulkoinen muutos oli ehkä se näkyvin, mutta todellinen ihme oli se, että olin treenannut itseni ulos masennuksen kierteestä. Siitä huolimatta, että olosuhteet olivat edelleen samat, olin onnistunut palaamaan ihmiseksi, joka ansaitsi ja halusi elää.

Lue lisää: 5 syytä, miksi harjoittelu personal trainerin kanssa kannattaa

 

Tutustu valikoimaamme ja kokoa oma jäsenyytesi

Liity jäseneksi

Ihmiset

Lue mielenkiintoisia haastatteluita ja tarinoita ihmisistä sekä heidän treenikokemuksistaan.

Lue lisää aiheesta Ihmiset →