Elixia.fi -sivustolle
Liity jäseneksi

Atlantin yli soutamalla

Atlantin yli soutamalla

Voisitko kuvitella soutavasi veneellä 4 800 kilometrin matkan San Sebastianista Antiguaan 57 päivässä (16 tuntia päivässä!), ja vieläpä vapaaehtoisesti? Todennäköisesti et. Kaksi ruotsalaista nuorta miestä on uskomatonta kyllä tehneet juuri niin. ELIXIA Magazinen toimittaja Rebecca Hammel tapasi miehistä toisen, Stefanin.

Rebecca Hammel
Rebecca Hammel
07. joulukuuta 2017

Kilpailu, johon nämä kaksi ruotsalaista – Stefan Erlandsson ja Erik Grafström – osallistuivat, on joka toinen vuosi järjestettävä Talisker Whiskey Atlantic Challenge. Joukkueet soutavat 4 800 kilometriä Atlantin poikki La Gomerasta Kanariansaarilta länsi-intialaiselle Antiguan saarelle. Veneissä on kilpailuluokan mukaan yhdestä viiteen henkilön miehistö. Team Nordic Endurance -joukkue kilpaili kaksihenkisten miehistöjen luokassa.

Stefanilta ja Erikiltä vei yhteensä 57 päivää soutaa heidän 7,4 metriä pitkä ja 1,5 metriä leveä soutuveneensä Atlantin poikki ja he sijoittuivat kolmanneksi kahden hengen miehistöjen luokassa. 

Miten kukaan edes saa päähänsä ajatuksen soutaa Atlantin poikki?

– Se oli ajatus, joka kehittyi pitkän ajan kuluessa. Ensimmäisen kerran ajatus, että ”olisi mahtavaa soutaa Atlantin poikki” tuli puheeksi jo intissä vuonna 2004, mutta sitten meni vielä yli 10 vuotta, ennen kuin se kävi toteen.  Sillä välin ehdin suorittaa koko joukon muita kovia haasteita ja olin nyt valmis johonkin suurempaan. Niinpä vastaus oli selvä, kun armeijakaverini Erik soitti eräänä päivänä ja kysyi, että ”olisiko nyt aika soutaa Atlantin poikki?”

Miten ajatuksesta siirryttiin tekoihin?

– Sen jälkeen, kun olimme asettaneet tavoitteemme, meni vielä reilut kaksi vuotta, ennen kuin todella toteutimme suunnitelmamme. Koska me emme tienneet juuri muuta kuin ”että haluamme tehdä sen”, aloimme etsiä tietoa muista ruotsalaisista, jotka olisivat soutaneet saman matkan aiemmin, ja löysimme Rune Larssonin. Hän on ruotsalainen ultrajuoksija, seikkailija ja luennoitsija, joka on soutanut matkan Teneriffalta Barbadokselle. Runen lisäksi otimme yhteyttä myös norjalaiseen Stein Hoffiin, joka hänkin on soutanut Atlantin poikki, sekä Henrik Bungeen, joka on Kanadasta Pohjoisnavalle hiihdon maailmanennätyksen haltija. Joitakin keskusteluja ja kirjoja myöhemmin meillä oli paljon selkeämpi kuva siitä, mitä meidän täytyisi tehdä ja ottaa huomioon käytännöllisesti.

– Ensimmäiseksi oli tietenkin löydettävä vene ja kerättävä kokoon muut tarvittavat varusteet. Tässä vaiheessa kontaktimme nousivat arvoon arvaamattomaan. Heiltä saimme apua esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: millaisen veneen tarvitsisimme, minkä hintainen sen pitäisi olla, mitä emme välttämättä tarvitsisi, vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ja niin edelleen.

– Toiseksi vuorossa oli analysoida perusteellisesti, miksi jotkut aiemmin kilpailuun osallistuneet olivat epäonnistuneet. Halusimme välttää samat virheet, jotka joku muu oli tehnyt.

 – Kolmanneksi täytyi löytää sponsoreita, koska tämä seikkailu on varsin kallis. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä soutu ei ole erityisen suosittu urheilulaji Ruotsissa.

 – Lopuksi täytyi laatia treenisuunnitelma seuraavien 1,5 vuoden ajaksi. Fyysiset ja henkiset valmistelut ovat loppujen lopuksi onnistumisen kannalta ratkaiseva tekijä.

"SOMETIMES YOU JUST HAVE TO JUMP OUT THE WINDOW AND GROW WINGS ON THE WAY DOWN" - STEFAN ERLANDSSON

Mitä varusteita tarvitaan veneen lisäksi?

– Varusteita tarvitaan uskomattoman paljon, ja niistä tärkeimmät ovat tietenkin airot. Ikävä kyllä emme voineet käyttää veneen mukana tulleita airoja, koska niissä olisi saattanut olla huomaamattomia halkeamia tai muita näkymättömiä vaurioita. Airojen lisäksi meillä oli mukana kolme GPRS-laitetta, joista kaksi oli kiinteitä ja aurinkokennoilla toimivia ja kolmas oli siirrettävä. Varustukseemme kuuluivat myös satelliittipuhelin, VHF-radio, EPIRD, vedenpuhdistin, ensiapupakkaus, hätälähetin, laskuvarjoankkuri, ohut makuupussi, hammasharja ja saippuaa, kolme paria kalsareita kummallekin, kolme paitaa, sadeasu ja pieni kaasukeitin turvallisessa säilytysrasiassa ja kaksi pelastusliiviä.

Kuinka paljon ruokaa teillä oli mukana?

– 200 kiloa. Ruoan kanssa saimme apua, jotta osasimme ottaa mukaan oikean määrän ja oikeat annokset rasvaa, proteiinia ja hiilihydraattia. Tästä 200 kilosta noin 40 kiloa oli proteiinijauhetta. Täydensimme ruokavaliota myös öljyllä, jotta saisimme hyviä rasvoja, ja Lactovitaliksella (vatsaystävällisiä bakteereita sisältävä ravintolisä) , jotta saimme myös luonnollisia bakteereita, joita pakastekuivatussa ruoassa ei ole. Söimme noin 7 500 kaloria päivässä. Ruokaa valittaessa tärkeä tekijä oli, että se painaisi mahdollisimman vähän, ettei sitä tarvitsisi lämmittää ja että siitä saisi oikean määrän energiaa.

Treenasitte varmaankin valtavan paljon ennen suoritusta. Millainen treeniohjelmanne oli?

– Laadimme noin 1,5 vuoden suunnitelman, jossa pääosassa oli soutu. En tule enää koskaan viettämään yhtä paljon aikaa soutulaitteessa, kuin harjoittelun aikana vietin, Stefan sanoi.

– Tavanomainen soututreeni oli yhdestä kolmeen tuntia, viisi kertaa viikossa. Viimeisten kuuden kuukauden aikana tahtia oli kiristettävä tosissaan, joten silloin treenit olivat pitempiä ja treenasimme myös useammin.  Soututreenien lisäksi teimme myös voimaharjoituksia, jotta kestäisimme rasituksen, ja juoksimme kehittääksemme kestävyyttä. Täytyy kuitenkin mainita, että näin pitkäkestoisessa haasteessa kehosta loppuu joka tapauksessa ennen pitkää virta treenimääristä huolimatta. Niinpä sitä ajankohtaa täytyy vain yrittää viivästyttää mahdollisimman pitkälle kilpailun aikana.

Alkoiko valmistelujen aikana koskaan epäilyttää?

– Silloin tällöin sekä treenaaminen että henkinen valmistautuminen tuntui raskaalta, mutta minä ja Erik emme kumpikaan epäilleet koskaan, ettemmekö osallistuisi kilpailuun, Stefan sanoi.

Miten kisa eteni lähdön jälkeen?

– Ensinnäkin emme uskoneet lähdön tapahtuvan suunnitelmien mukaan sääennusteen takia. Luvassa oli sadetta, aurinkoa, vastatuulta ja myrskyä, ja kilpailujohdon käytännön mukaan ketään ei päästettäisi lähtemään, ellei sää olisi varmasti hyvä lähtöä seuraavien kolmen päivän ajan. Käytännön tarkoitus on tarjota kaikille veneille hyvä lähtö. Sää ei sittenkään aiheuttanut vaikeuksia, joten pääsimme lähtemään suunnitellusti, ja aluksi kaikki sujui hyvin.         

– Vain muutaman tunnin kuluttua huono sää saavutti meidät, ja minä tulin oikein kunnolla merisairaaksi, Stefan sanoi. Ensimmäisten kolmen päivän ajan oksensin kerran tunnissa. Sitten tilanne rauhoittui hieman. Tunsin kuitenkin oloni merisairaaksi vielä noin viikon ajan sen jälkeen.

Muuttuiko sää paremmaksi, vai olivatko sääolot vaikeita koko matkan ajan?

– Ensimmäisen viikon aikana ei ollut tyyntä lainkaan. Ensimmäiset päivät eivät olleet kovin pahoja, mutta seuraavat päivät olivat pahimpia koko matkan aikana. Rajuilman tultua tuuli niin kovaa, että menimme kokonaisen vuorokauden ajan takapakkia. Se oli henkisesti todella raskasta. Myöhemmin tuuli ”puhalsi veneemme kumoon”. Silloin vesipumppumme, joka toimi veneessä olleen vedenpuhdistimen moottorina, meni rikki. Sen jälkeen emme voineet enää keskittyä 100-prosenttisesti vain soutamiseen, vaan jouduimme kumpikin myös pumppaamaan vettä käsin viisi tuntia päivässä. Se vei myös todella paljon ylimääräistä energiaa. Kaiken kukkuraksi automaattinen peräsimmekin meni rikki, ja sen jälkeen ohjaus ei toiminut enää yhtä hyvin.

Kuinka voitte fyysisesti, eivätkö kädet tulleet todella kipeiksi?

– Kädet alkoivat mennä rikki jo parin tunnin kuluttua, mutta olimme varautuneet siihen. Meillä oli mukana teippiä, jota käytämme lievittämään kipua, ja se toimi melko hyvin. Kädet olivat toki kipeät, mutta eivät liian kipeät, Stefan sanoi. Muutoin kroppa toimi hyvin ja kesti rasituksen hienosti.

"KEHITYSTÄ EI TAPAHDU MUKAVUUSALUEELLA" - ERIK GRAFSTRÖM 

Millaisia päivät olivat, pystyittekö lepäämään ollenkaan?

– Jommankumman oli soudettava koko ajan, joten aluksi soudimme kolmessa vuorossa niin, että minä otin ensimmäisen vuoron, sitten soudimme yhdessä ja Erik otti viimeisen vuoron. Silloin, kun minä soudin, Erik nukkui, ja päin vastoin. Siten pystyimme nukkumaan pari tuntia kerrallaan.

– Jouduimme kuitenkin muuttamaan aikataulua melko pian, kun vesipumppu hajosi. Sen jälkeen toisen täytyi pumpata toisen soutaessa. Sen jälkeen soudimme kahdessa vuorossa kolmen sijaan. Öisin soudimme kaksi tuntia kerrallaan niin, että toinen lepäsi ja toinen souti. Saimme unta yhteensä kuusi tuntia yössä kolmeen osaan jaettuna.

Pelottiko teitä missään vaiheessa?

– Kyllä pelotti. Kuolema oli lähellä monta kertaa, ja siitä oli leikki kaukana. Kerran kuusi metriä korkea aalto vyöryi päällemme ja veneemme kaatui. Jouduimme kumpikin veden varaan, ja vaikka olimme köysillä kiinni veneessä, se olisi voinut tulla päällemme ja iskeä meiltä tajun kankaalle. Kerran Erik putosi veneestä keskellä yötä, kun minä nukuin. Onneksi selviydyimme melko ehjin nahoin, mutta juuri silloin olimme melko nöyrää poikaa, Stefan sanoi.

– Matkan varrelle mahtui kuitenkin myös mahtavia hetkiä, kun sää oli hyvä, kun saimme soutaa kevyessä myötätuulessa ja tähtikirkkaina öinä.

Miltä tuntui, kun pääsitte maaliin?

– Voi, se on aivan sanoinkuvaamaton tunne ja äärimmäisen vaikea pukea sanoiksi sellaiselle, joka ei ole itse tehnyt jotain vastaavaa. Kun maa alkoi näkyä, silloin se muuttui todeksi, ikään kuin käsitimme, että ”todella onnistuisimme”. Endorfiinitasoni ei varmasti ole koskaan ollut yhtä korkealla kuin silloin, se oli aivan uskomatonta.

Miten muiden kävi?

– Hyvin. Useimmat pääsivät maaliin asti, vaikka useita veneitä hajosi ja soutajat jouduttiin hakemaan helikopterilla mereltä. Matkaan lähti 16 venettä, ja pisimpään viipyneellä joukkueella matkaan kului 95 päivää. Meidän luokkamme nopein oli englantilainen pari, joka pääsi maaliin neljä päivää ennen meitä.

Voisitko ajatella tekeväsi saman uudelleen?

– Kyllä, mutta vain, jos tukenani olisi hyvä sponsori.

Mikä oli suurin oivalluksesi matkan aikana ja seikkailun jälkeen?

– Matkalla oli uskomattoman paljon aikaa ajatella, ja suurin oivallukseni oli käsittää, mikä elämässä on minulle oikeasti tärkeää. Se antoi minulle laajemman näkökulman erilaisiin asioihin, ja siitä olen iloinen.

Mikä on seuraava haasteesi?

– Minulla on joitain suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Niinpä pidän ne vielä salassa, Stefan sanoi. 

Stefan Erlandsson

Asuinpaikka: Tukholma 
Ikä: 33 
Työ: Liiketoiminnan kehittäminen Björn Borgilla 
Koulutus: Dipl.ins. KTH 
Siviilisääty: Naimaton 
Paras ominaisuus Atlantilla: Idiootti 
Huonoin ominaisuus Atlantilla: Idiootti 
Iskulause: Sometimes you just have to jump out the window and grow wings on the way down.

Erik Grafström

Asuinpaikka: Malmö 
Ikä: 34 
Työ: Global Marketing Manager HIAB:lla 
Koulutus: MBA Lundin yliopistosta
Siviilisääty: Naimisissa, kaksi lasta 
Paras ominaisuus Atlantilla: Itsepäisyys ja periksiantamattomuus 
Huonoin ominaisuus Atlantilla: Itsepäisyys ja periksiantamattomuus 
Iskulause: Kehitystä ei tapahdu mukavuusalueella

Tutustu valikoimaamme ja kokoa oma jäsenyytesi

Liity jäseneksi

Ihmiset

Täällä voit lukea haastatteluita ja tarinoita mielenkiintoisista ihmisistä, heidän treenikokemuksistaan ja seikkailuistaan sekä heitä kiinnostavista asioista.

Lue lisää aiheesta Ihmiset →


;